Keltainen ei ole ikinä ollut minun värini. En muista, että olisin milloinkaan sitä ympärilleni tai vaatteisiini kaivannut. Mutta kuinkas sitten kävikään? Tein keväällä remonttia asunnossani, ja hups, sudin seinät keltaisiksi.

Jo kevättalvella halusin itselleni kelta-ruskearaidalliset villasukat. Jotain retrohenkistä näissä sävyissä on:

1807405.jpg

Lanka: Novita Seitsemän veljestä
Malli: perussukan ohje vyötteestä, raidoitus omaa ideointia
Langan kulutusta en pysty muistamaan, mutta reippaasti kummastakin kerästä jäi. Kolmosen sukkapuikoilla taisin nämä tehdä.

Sukat ovat lämpimät ja mukavat. Yksivärinen kantapää hyökkää silmille, minusta se näyttää megasuurelta, vaikka ihan peruskantapää onkin. Värit ja kuviot hämäävät, luulen ma.

1807413.jpg

Ei, ei ole tapana lukea vain vaatteisiin sopivia kirjoja! Mutta sattuipa kerrankin samansävyinen kirja. Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka on lukuvuorossa. Pidän kirjasta - kuten Variksen kirjoista ylipäätäänkin. Tämä teos kertoo Tuula-Liina Variksen ja Pentti Saarikosken suhteesta.

1807419.jpg

Uutta keltaista on jo puikoilla. Novitan Isoveli-langassa on juuri se oikea keltaisen sävy, joka nyt huikkii minulle ja pyytää päästä elämääni. Ja ei, ei ole fiksua tehdä noin isoa kappaletta pitkillä puikoilla. Mutta innostus iski eikä siihen hätään ollut oikean kokoisia pyöröjä varastossani. Ja mikäkö tuo keltainen, sivuiltaan rullautuva suikale on? Sen kerron, kunhan tekele valmistuu.

Jossain kaappien kätköissä lymyävät myös keltaiset ranteenlämmittimet, mutta niiden esittely saa jäädä toiseen kertaan.

Miksi keltainen, miksi juuri nyt? Ja juuri tuo tummahko keltainen, sinappiin häivähtävä? En tiedä, mutta jos tarvitsen sitä väriä tässä kohtaa elämääni, sitä minun on siis saatava. En tunnu olevan ainoa: ainakin WeirdRockStar ja Vilma ovat myös kuulleet keltaisen kutsun.