Ihminen (tai ainakaan tämä mamselli) ei voi omistaa liian montaa mustaa neuletakkia. Kun havaitsin, että kaapistani puuttuu jälleen yksi olennaisen kokoinen, mittainen ja muotoinen musta villis, hain kaupasta kasan lankoja ja otin virkkuukoukun käteen. Tuloksena virkattu villatakki, jossa on kyllä muitakin kuituja kuin villaa.

Hiljainen ja hillitty kämppikseni Sinikka suostui malliksi aurinkoisena kevätpäivänä. Parveketta kauemmas ujo ystäväni ei suostunut, mutta mikäs partsilla oli päivänpaistehella kuvaillessa. Onneksi olemme varsin samankokoiset Sinikan kanssa.

Vapaavirkattu villis

Malli: oma

Lanka: Erilaisia mustia Novitan lankoja: Kaarna, Florica, Paola, Cannes ja Isoveli. Eli villaa, puuvillaa, akryyliä, bambua, viskoosia, polyamidia, metalloitua polyesteriä. Kutakin noin kerä, toisia vähän enemmän, toisia vähän vähemmän.

Virkkuukoukku: 5

Malliapuna käytin kahta hyvin päälleni sopivaa neuletakkia, niiden mukaan kavensin ja lisäilin. Lankoja vaihtelin fiilispohjalta, mitään säännönmukaisuutta on turha etsiä. Halusin vartalonmyötäisen villiksen, ja sellainen tästä todella tuli. Etumus on avonainen, napit osuvat vatsan päälle pömpöttämään.

Auringonvalo saa osan raidoista näyttämään ruskeilta, mutta älkää antako sen hämätä. Tässä valossa erilaiset langat erottuvat hyvin - mustissakin on sävyeroja! Samoin pinnat vaihtelevat, mistä pidän kovasti.

Vielä lähikuva pinnasta. Pylväillä tein, kärsivällisyyteni ei olisi riittänyt kiinteillä silmukoilla virkkaamiseen.

Villiksestä tuli kotoisan omituinen, liian fiiniksi se ei todellakaan päässyt! Sinikka olisi pitänyt takkia kauemmankin, mutta riistin sen omaan kaappiini.

Sinikka-parka muuten on jalaton. Tietäisikö joku, mistä voisin kysellä mallinukelle sopivaa jalkaa?