...ja se kauniisti kukoistaa! Tein ystävälle MarioMyssyn, josta ei kuvaa, koska myssa on aika lailla tismalleen samanlainen kuin viimeksi itselleni tekemäni. Väri on sama, lanka on sama, puikotkin samat.

Koska Isoveli-kerästä jäi jälleen pieni nöttönen yli, sovelsin uusimman Juju-kerholehden ruusuohjetta. Ohje on seuraavasta kuukaudenkirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia. Ja ei, en aio tilata kyseistä kirjaa. Voisin innostua muutamasta sen ohjeesta, mutta 128 sivua neule- ja virkkausohjeita pelkästään kukkien, hedelmien ja ötököiden tekemiseen? I don't think so. (Ja vaarana ko. kirjan hankkimisessa olisi se, että äkisti innostuisinkin holtittomuuteen asti, ja sen jälkeen kaikki sukulaiset ja ystävät saisivat vääntää tekohymyä naamalleen, kun saisivat minulta kivoja villaisia porkkanoita, sitruunoita, narsisseja ja tammenterhoja. Kasoittain.)

Kuvassa siis jämälankaruusu, jota alun alkaen ajattelin myssyyn koristeeksi. Mutta on se vähän liian massiivinen. Tai ainkin eilen tuntui siltä.

Kuvassa ruusu näyttää pieneltä ja somalta. Elävässä elämässä sen halkaisija on arviolta 8 cm (enpä tietenkään muistanut mitata), eli ei ihan miniatyyri kuitenkaan. Soma se on oikeastikin, toivottavasti saaja keksii sille sopivan paikan.

Hakaneulaa en ommellut ruususeen kiinni, kunhan laitoin kiinni. Jälleen: saaja päättäköön!