Kun teestä pitävä ystävä täyttää vuosia, hän tarvitsee sopivan lahjan. Eli pannumyssyn, johon on kirjottu molemmille puolille sydän. En tietenkään ollut aikasemmin tehnyt tällaista pannumyssyä, mutta piankos sen ihan itse keksii, miten homma hoidetaan.

Nämä voisivat olla kuuluisat viimeiset sanat ennen hermoromahdusta, silmäkulmasta törröttävää kirjontaneulaa, korvista pursuavaa vanua ja käsittämätöntä puuvillakasailmestystä keittiön pöydällä. Mutta ei, kaikki sujui leppoisasti, joutuisasti ja vallan kivuttomasti.

Pannumyssyn koko on noin 30 x 35 cm, aika reilun kokoinen siitä tuli. Yllättäen (niinpä niin...) lahjan saaja sujautti myssyn myös omaan päähänsä - ja piispan hiipaltahan se näyttää.

Säästän teidät kekkerikuvilta, joissa yksi jos toinenkin poseeraa Rakkauden Piispan päähine päässään. Mutta kerronpa kuitenkin, että hauskaa oli, ja rakkaudesta puhuttiin sana jos toinenkin!

Kirjontakuviot ihan omasta päästä, vapaalla kädellä ja iloisella mielellä. Kangas puuvillaa, myös vuori, välissä ohut vanukerros.

Pykäreuna söi viimeiset langat, neljä tokkaa tähän upposi. Neula olisi voinut olla ohuempi, kun pohjakangas oli niin tiivistä lakanapuuvillaa, mutta eipä tuo menoa haitannut.