Rakas ystävä sai hiljattain ensimmäisen lapsensa. Mitä tekee mamselli? Kirjan, tietenkin. Suristelin pehmokirjaa kokoon ihan innoissani, mallit omasta päästä ja tekotapakin itse järkeilty ja joskus nähdyistä ohjeista muisteltu.

Kansilehti tuotti ongelmia: lapsella ei ole vielä nimeä, mitä laittaa kanteen? Kannessa on myös kirjan lapsiturvattomin yksityiskohta, nappi. Kiinnitin sen tiukasti, mutta ehkä sen pysymistä on viisasta seurailla... En vain malttanut olla laittamatta sydäntä kanteen.

Hymynaama on vauvagenren klassikko! Sienessä lakki on vohvelikangasta, jalka vakosamettia. Erilaisia pintoja pienten sormien tunnusteltaviksi.

Teddykankaisen nallen silmät ja kuono on kirjottu.

Nii-in, tuohon kankaan vetämiseen on varmaan joku estokeino, jota mamselli ei vain tiedä... Ilmapallon täytteenä on muovipussia, eli pallo rapisee kun sitä painelee.

Sivujen välissä on ohut vanukerros ja koko kirja on vesipestävä. Muovipussitäytteen vuoksi 40 astetta lienee maksimi, mutta eiköhän silläkin puhdistu. Ja porkkanasoseet ynnä muut tahrat kuuluvat asiaan, kun kirjaa kovasti luetaan! Tämä on käyttökirja, jota saa pureskella ja rutistella ja kuolata ja paiskoa.

Ei voi mitään, kala on aivan ehdoton suosikkini näistä! Pilkkukin osui vahingossa oikeaan paikkaan silmäksi. Go fisu!