Vaikka koti on kerrostalossa ja enemmän retro kuin valkoisen sävyillä sisustettu hillittyä charmia uhkuva kartano, on ihmisellä oikeus haluta kankaiset lautasliinat. Valkoiset vieläpä, sillä niissä on jotain ah niin tyylikästä. Ja vaikka syöminen on aina mukavaa, vielä parempaa siitä tekee, jos kattaus on kaunis. Vallan erinomaisen ihanaa ateriointi on hyvässä seurassa ja tilkkanen (kuohu)viiniä lasissa.

Pari iltaa siihen meni, eli ei mahdoton työ. Viime joulukuusta saakka kaapissa odotellut pellava (onneksi jo silloin esikutistettu!) leikkaantui lautasliinoiksi, kooltaan valmiina noin 45 x 45 cm. Reunoilla 1,5 cm:n käänteet ja yhdessä kulmassa ketjupistoilla tehty kirjonta. Kirjontakuvion tein ensin lyijykynällä kankaalle, vapaalla kädellä - eli jokainen lautasliina on hivenen erilainen. Kirjontaan käytin puuvillalankaa, jonka vyöte on jo kadonnut. Epäilen, että lanka on Novitan Kotiväkeä (joskaan en heti keksi, miksi minulla on vajaa kerä valkoista kotiväkeä kaapissani - mihin olen sitä tarvinnut?).

Kaapissa on myös valkoinen pöytäliina, jos oikein juhlavaksi haluaa heittäytyä. Mutta haluan ajatella, että valkoisen pellavan ja vanhan ruutupöytäliinan yhdistelmä on myös ihan hyvä!

Ja tietenkin nurkasta repsottaa joku lanka, ärh. Mutta se olkoon merkki siitä, että näiden lautasliinojen kanssa ei tarvi jäykistellä. Kankaisia lautasliinoja saa ja voi käyttää arkenakin, jos siltä tuntuu.