Alkusyksystä ompelin ja kirjoin kauan haikailemani pellavalautasliinat. Muistaakseni ensimmäinen kattaus, johon ne asettelin, sisälsi punajuuriruokaa... Siinä sitten syötiin tavallista varovaisemmin, vaikka piti olla ihan selvää, että suun saa pyyhkiä ja kone pesee sen minkä puhtaaksi saa. (Tiedoksi ja vinkiksi, että sappisaippua selätti ne punajuuritahratkin.)

Koska korkkeja on edelleen huomattava määrä ja lisää kertyy, päätin iltana eräänä kokeilla lautasliinarenkaiden tekemistä.

Materiaalina kuohuviinipullon korkki, metallilankaa ja helmiä rikkoutuneesta kaulakorusta.

Loogisuuden nimissä lautasliinoja on kuusi ja renkaita neljä - puolustaudun kärsimättömyydelläni ja sillä, että metallilankaa ei riittänyt kuin neljään (mitä ei tietenkään voinut etukäteen laskea tai varmistaa - enhän aloittaessani edes tiennyt, millaisia rinkuloita teen!). Renkaita ei ole vielä testattu oikeassa käytössä, mutta ehkä jouluna tulee niiden vuoro. Olen lähinnä miettinytm tuliko niistä nyt niin kovin kivoja ja onko tuo korkki liian iso ja kehtaako näitä edes käyttää ja muita olennaisia mietteitä.

Mutta kuroohan se nätisti lautasliinan suppuun. Vaikka se korkki vähän liikaa ehkä olisikin. Vai onko korkki vinkki, että tällä aterialla pitää tarjota kuohuvaa?