Vaikka vuoden 2011 kalenterini onkin lähes täydellinen, eräs puute siinä on. Vuoden mittaan kertyy papereita, joita olisi hyvä kuljettaa mukanaan. Verokortti, yhtiövastikkeen maksulappuset, kulttuurisetelit yms. Papereita, joita ei tarvitse joka päivä, mutta on kätevää, jos ne ovat aina mukana. Ainakin, jos viettää liikkuvaa elämää eikä halua aina olla eri paikassa kuin perustärkeät paperinsa. Paperit tarvitsevat turvallisen matkustajakodin.

Vuoden 2010 kalenteri näytti ylensyöneeltä lipastonlaatikolta jo ennen joulukuuta. Mutta koska kalenteri oli kutakuinkin A5-kokoinen, se kantoi urheasti paperit välissään. Ja piukat muovitaskut pitelivät käyntikorteista kiinni.

Mutta nykyisessä kalenterissani ei ole muovitaskuja. Ja se on hivenen A5-kokoa pienempi, eli väliin asetellut paperit nuhjaantuvat ja taittuvat.

Tarvitsin pienen kansion. En löytänyt kaupoista kuin A4-kokoisia kulmalukkokansioita, joten oli ryhdyttävä askartelemaan itse. Niinpä vietin pari tuntia lauantai-iltana leikellen kivoja kuvia lehdistä, tekemällä summittaisia mittaus- ja viivotintöitä  ja kontaktimuovittamalla.

Tässä kansion etupuoli:

Ja takaa:

Kuminauhojen sijaan kansio suljetaan rusetilla:

Sitten pääsemme tarinan opetukseen: vaikka olisikin innoissaan kaikesta liimaamisesta, leikkaamisesta, sommittelemisesta ja jopa kontaktimuovin laittamisesta, kannattaa siivota pöytä. Minä en siivonnut, minkä vuoksi tein koko homman lattialla. Maton päällä. Kun kontaktimuovi osuu mattoon, kuinkas sitten käykään... Näin:

Aaaargh nuo nuhjut valkoista pintaa vasten! Mutta minkäs enää tuossa vaiheessa mahtoi. Moni kansio päältä kaunis, kangasnukkaa sisältä...

Kansio on hieman A5-kokoa isompi, ja sen sisään mahtuu sopivasti papereita. Myös satunnaisempaa kuljetettavaa: ajo-ohjeita, jäsenkirjeitä, postikortteja... Koska tämä on koekappale, seurailen sen kestokykyä mielenkiinnolla. Pohjana on siis hieman tavallista vahvempi piirustuspaperi (ei kartonki kuitenkaan), jonka päälle liimasin aikakauslehdistä leikkaamiani kuvia. Kontaktimuovia laitoin vain ulkopuolelle, joten sisäpuoli voi joutua nopeasti koville.

Mutta oi, miten pidänkään etupuolen kuvista!