Välipäivinä kutaisin itselleni pipon Suuri käsityö -lehden (kappas, enpä ollut tajunnutkaan, että tuohan sen nimi todellakin on) ohjeella (8/2010, malli 13) pipon. Kuvassa pipo näytti hyvältä. Eikä ollenkaan liian suurelta käsityöltä. Kilisytin puikkoja tarmokkaasti, ja kas:

Niin, ihan ookoo, mutta...

Sivuprofiilista en tykännyt ollenkaan. Joidenkin päässä tuo näyttää kivalta, mutta omaan kuuppaan en tottunut pipoa laittamaan. Käyttämättä jäi, tuli jotenkin ankea olo aina kun yritinkään.

Tänään päätin tehdä yksinkertaisen muokkauksen - ei tuo ainakaan enää vähemmälle pidolle voisi jäädä. Etsin viitosen puikkoja ja päädyin järjestämään koko lankalaatikkoni (joka sisälsikin monia hämmästyttäviä yllätyksiä, ja herätti mm. kysymyksen siitä, missä ihmeessä olen käyttänyt valkoista pörrölankaa niin paljon, että jäljellä on vain keränloppu). Toki saatuani setvittyä takkuiset langat ymmärsin kohottaa katseeni kirjahyllyn reunalle. Ja siellähän ne puikot möllöttivät.

Pikkuisen purkua, uutta silmukkaa, pian jo päättelemään - ja tällainen tuli:

Salama poltti kaiken muun, eli pääasia erottuu varmasti! Ehkä tuo on pannumyssympi kuin edellinen, mutta pidän silti enemmän. Leikitään, että siinä on korvat. Ja että se silti on aikuisen naisen myssy.

Malli: lopulta oma

Lanka: Novitan Rose mohair ja Alpaca yhdessä, vajaa kerä kumpaakin (lopuista tuli lapaset, kuvaa niistä myöhemmin)

Puikot: 5

Olen niin vannoutunut Mariomyssyjeni käyttäjä, että tämä vaatii suunnatonta rohkeutta ja rajojen rikkomista. Ehkä näin keväällä sellaistakin tapahtuu.