Kyllon komiaa! Sain pari vuotta sitten maisterislahjaksi helavyön. Vyö oli hivenen liian iso, mutta sen lyhentäminen kävi helposti ottamalla heloja pois ja napsaisemalla nahkavyötä lyhyemmäksi. En tietenkään heittänyt ylimääräisiä heloja pois, vaan olen miettinyt, mitä niillä tekisin.

Pari viikkoa sitten huomasin tarvitsevani uuden rannekorun. (Rannekoruja pitää olla paljon ja monenlaisia!) Muistin kaapissa odottavat helat ja aloin suunnitella. Koska korutarve tuli vasta illalla yhdeksän jälkeen, ja koska olen toisinaan varsin kärsimätön luonne, valmista piti saada mielellään hetipian, mikä tarkoitti tyytymistä sillä hetkellä kodista löytyviin tarpeisiin.

Ensin testasin satiininauhaa, mutta se osoittautui hankalaksi. Kaulakorunakin sitä testasin, mutta satiininauha oli liian lötköä helan painolle. Sitten muistin Eurokankaan säläpussin - eikös siellä ollut mustaa kuminauhaa?

Mittailua, mallaamista, muutama käsin ommeltu pisto, ja sitten:

2156689.jpg

2156691.jpg

Kyllä ny heläjää ku vähä kättänsä heilutteloo!

Kuminauhan piti olla väliaikaisratkaisu, mutta tiedä nyt, viitsinkö enää miettiä parempaa toteutustapaa. Sitä paitsi heloja on yhä jäljellä, joten ainahan voi tehdä toisen helarannekorun. Tai jotain muuta kivaa niistä.