Elokuussa päätin, että en osta loppuvuonna 2008 uusia vaatteita. Annoin kyllä kosolti myönnytyksiä koskien sukkia, alusvaatteita ja kenkiä, mutta silti  lupaus rajoitti paljon. Garderobi kiersi, kuten blogista on voinut havaita. Muuntamisprojektien määrä ei ehkä ole ollut valtava, mutta huomattavasti aikaisempaa suurempi.

 

Oli yllättävän helppoa jättää vaatteet kauppaan. Osittain tilannetta auttoi 1980-luvun muodin paluu - ei innosta minua. Hyi neonvärit, hyi sähkönsininen, hyi säkkimäiset tunikat, pillifarkuissakaan en näe itseäni. Toki kävin vaatekaupoissa - monesti vain toteamassa, että enpä ostaisi mitään, vaikka voisinkin.

 

Yksi lipsahdus sattui. Teetin ystäväni kanssa kirjoittajaryhmällemme t-paidat. Eli olen ostanut kaksi mustaa tekstiprinttipaitaa. Sallittujen vaatteiden listalta löytyy enemmän ostoksia.

 

Mielenkiintoista on se, että ostamattomuus on jäänyt päälle. Kiertelin tänään vaatekaupoissa, enkä tuntenut houkutusta juuri lainkaan. Yhteen kotimekkoon sorruin. Suurempi sortuminen sattui Anttilan lankahyllyillä, joiden äärellä lastasin ostoskoriin muutaman mustan lankakerän. (Samalla kertaa ostin myös mustaa ripsaria, mustan rajaustussin ja mustaa kynsilakkaa. Mamselli ei ollut tänään värikkäimmillään...) Tunnustan kyllä, että tilasin uuden talvitakin Ellokselta vähän aikaa sitten - mutta vuoden 2009 puolella! Puolustaudun sillä, että taitoni eivät riitä talvitakin tekemiseen.

 

Garderobin kierrättäminen oli hyvä projekti. En aio jatkossa pitää näin tiukkaa ostolakkoa - ainakaan ihan heti. Mutta luotan ehkä hivenen enemmän tuunauskykyihini (argh, keksikää parempi sana tuunaamisen tilalle!!) - ja jopa ompelutaitoihini. Että jospa jatkossa ensin miettisi, riittäisivätkö omat taidot uuden vaatteen tekemiseen. Tai olisiko vanhoissa vaatteissa vielä potentiaalia muuttua kuin uudeksi.