Ajatushan on tärkeämpi kuin ajoitus, eikös? Armas veljeni ikääntyi tammikuussa, mutta lahjaksi aiottu huppari suostui valmistumaan vasta kesäkuun alussa. Parempi myöhään, sanon minä.

Ompeleminen on kivaa, nopeaakin, mutta kaavojen piirtämiseen ja kankaan leikkaamiseen kuluu ihan tuhottomasti aikaa. Kannattaisi varmaan siirtyä sarjatuotantoon, tehdä yhtä kokoa yhtä vaatekappaletta kyllästymiseen saakka, niin pääsisi enemmän ompelemisen riemuun.

Yhtä kaikki olen tyytyväinen - ja niin käsittääkseni velikin. Posti (eiku... Itella) kuljetti paketin yllättävän nopeasti oikealle omistajalleen. Sitä ennen mamselli hoiti kuvaussession kotonaan. Kiitos vielä kerran herra mallille!

Kangas on Eurokankaasta ostettua trikoota. Kaavat otin Joka tyypin kaavakirjasta, joka jälleen kerran opasti ja neuvoi kaikki työvaiheet moitteettomasti. Ainoa moite tulee siitä, että kirja kehotti ostamaan 60 cm pitkän avovetoketjun - ja niin tietenkin tein. Mutta kuten kuvasta näkyy, vetskari on inasen liian lyhyt. 65 tai 70 cm olisi ollut parempi. Ja huppuun tuleva naru olisi myös voinut olla pidempi kuin kirjan neuvoma 90 cm. Ensi kerralla olen viisaampi.

Resorit tein samasta trikoosta kuin hupparinkin, vaikka musta resori olisi voinut olla vinkeän näköinen.Nyt takana resorissa on sauma - olisihan sen voinut poiskin jättää, mutta tulipa nyt edes jotain poikkinaista muuten niin tasaiseen selkämykseen.

Mamselli onnittelee veljeään vielä kerran. Ja ehkäpä olisi syytä tarttua jo ensi vuoden lahja-ajatuksiin, ettei tarvitse taas myöhästellä kuukausitolkulla!

Edit: Ja niin, ihan oman suhteellisuudentajun (ajantajun?) virkistämiseksi: Hupparin kaavojen piirtämiseen, kankaiden leikkaamiseen ja vaatteen ompelemiseen menee aikaa yhteensä näiden levyjen kuuntelemisen verran: Carole King: Tapestry, Alanis Morrissette: Jagged Little Pill, Apulanta: Kiila, Scissor Sisters: Scissor Sisters.