Mamselli sovelsi jo es esmu taa veerta* -ajattelua ja hankki itselleen uuden työvälineen. Macin. Ja kuten tapana on ollut, mamselli antoi tällekin läppärille nimen. Ludvig sai alusta alkaen paljon ihailua osakseen, ja kanssakäyminen sen kanssa on ollut helppoa & hauskaa. Mamselli suojelunhalu aiheutti sen, että Ludvigille piti mahdollisimman pian ommella suojapussi - siis makuupussi. Tarvikkeina puuvillakangasta päälliseen ja vuoreen, kaksi vetoketjua ja ompelulankaa. Koristehärpäkkeeseen lisäksi nappi ja pala satiininauhaa. Makuupussin koko on noin 37x28 cm.

Ja siellä Ludvig köllöttelee lokoisasti! Tai... Kyllä kone pussiinsa mahtuu, mutta yhtään liikaa siellä ei ole tilaa. Kas kun sattui pieni mittavirhe: juu-u, vetoketjun pituus voi olla 35cm, mutta sehän ei aukea aivan koko matkaltaan...

Pari senttiä lisää leveyttä, ja jopa olisi helpompaa laittaa Ludvig kantokassiinsa.

Kuka muistaa/tunnistaa ekana, missä muualla pussin kangasta on käytetty? ;)

Päälle tein sivutaskun, johon mahtuu johto. Vetoketju siinäkin, ettei piuha katoa jonnekin laukun pohjalle. (Sivutaskukuvassa alla olevan pöytäliinan värit toistuvat oikein. Hmm, kameralla on oma tahto värien suhteen, huomaa mamselli.)

Koska miltei kokomusta pussukka näytti vähän liian ankaralta, kukkakuosistaan huolimatta, piti sen koristeeksi tehdä ruusukehärpäke. Tuo systeemi on hakaneulalla kiinni, eli sen saa napattua vaikka mamsellin paidanrintamukseen, jos semmoinen tarve iskee.

 

* Jo es esmu taa veerta = Koska olen sen arvoinen (Aivan, se L'Orealin mainoslause.)