Huhti-toukokuussa mamsellinne taivalsi Tammelan torin halki ja havaitsi kirpparipöytiä. Ihan ohimennen ja ylimalkaan vilkuiltuaan mamsellin silmät havaitsivat jotain hurmaavaa. Verhot. Mutta ei mamselli verhoja kaivannut, vaikka väri sinänsä olisikin sopinut huushollin sävymaailmaan. Mamselli halusi oitis pukeutua noihin verhoihin.

Verhopari maksoi muutaman euron ja mamselli hypähteli tyytyväisenä kotiin. Kaavat löytyivät Suuresta käsityölehdestä, ja sittenpä alkoi metamorfoosin tekeminen.

Vaate: Verhomekko

Kaavat: Suuri käsityökerho 5 / 2009, malli nro 17

Kangas: Retroverhot, yhden verhon leveys n. 150 cm, pituus suunnilleen saman verran

Mekon ompeleminen aiheutti hieman tuskaa. Kerrankin mamselli otti itsestään mitat ja varmisti, minkä kokoinen kaava pitäisi jäljentää. Kuinkas sitten kävikään? Kokoa 36 piti kaventaa, kaventaa, kaventaa... Mekko lökötti päällä omituisesti. Mamselli ompeli ja purkasi, leikkasi ja ompeli, leikkasi lisää ja purkasi. (Purkasi vai purki? Mamsellin kielikorva ei kuule nyt mitään.) Otti päähän, kun väljyyttä oli vaikka millä mitalla. Ja ohje kehtasi puhua kapeasta vyötäröstä! Mamselli puhkui ja manasi muutamaan otteeseen. Myönnetään, mamselli ei ole pikkutarkin kaavojen jäljentäjä - mutta mamsellikaan ei pysty lisäämään saumanvaroihin seitsemää ylimääräistä senttiä! Nooh, tulipa harjoiteltua kaavojen muokkaamista.

Lopputulos on kuitenkin mamsellin silmälle sopiva. Helmaröyhelön mamselli jätti pois, samoin niskaan solmittavan nauhan. Kaula-aukko on avarahko (ei se lehden kuvassa sellaiselta näyttänyt!), mutta olkoon. Mekko pääsi kesällä käyttöön monesti, sekä oranssien että vihreiden asusteiden kera. Ihana, ihana mekko. Tekisi mieli tehdä toinenkin, mutta jaksanko taas kaavasäätämistä? (Nyt varmaan joku huomauttaa, että olisi kannattanut sovittaa jo kaavavaiheessa ja tehdä muutokset niihin. Ssshhhh.)