Kynttilät ovat parhaita syysvaloja, siitä ei pääse mihinkään. Joskus kuitenkin tarvitaan sähkövaloakin - ja mielellään jotain muuta kuin sitä katossa roikkuvaa, liian kirkasta, liian joka puolelle valoaan tunkevaa lamppua.

Täytyi siis marssia Clas Ohlsonille ja sijoittaa kokonainen kymppi lampunjalkaan ja varjostimeen. Valitsin tarkoituksella tylsimmän mahdollisen yhdistelmän - valkoista ja valkoista.

Sen jälkeen otin esiin kultamaalia, niinentapaista nauhaa, ohutta kullanväristä virkkauslankaa ja huopasydämen.

Varjostimeen töpöttelin kultamaalia (joka näyttää melko perusruskealta, ei lainkaan metallisena hehkuvalta) ja kieputin nauhaa ja lankaa epäjärjestykseen varjostimen päälle.

Lampunjalka koki myös kultamaalitöpöttelyn, lisäksi solmin nauhasta rusetin juureen ja liimasin viereen huopasydämen. Melko romanttista - ehkä yllättävänkin söpöä normaalityyliini nähden. Mutta kerrankos sitä...

Valaisin tekee sen mitä toivoinkin. Se valaisee kevyesti mutta jättää sijaa myös hämärälle. Ehkä pitää tehdä sille pari!