Aina, kun teen jotain itse - erityisesti lahjaksi tehdessäni - haluan, että voin olla tyytyväinen lopputulokseen. Itse tekemisessä on komeaa, kun välillä tulee sellainen olo, että oho, minähän tosiaan osasin! Että katselee lopputulosta ja tuumii, että jopas, minähän olen taitava. Minulle tuon olotilan syntyminen ei tule täydellisyydestä (en todellakaan pura neuletta, jos jossain harmittomassa paikassa on yksi väärä nurja tai jos tikkaus on jossain kohtaa 4 mm reunasta, jossain 5 mm) vaan siitä, että olen ylittänyt omat, siihenastiset taitoni.

Koska joulu on stressaavaa aikaa monestakin syystä, miksipä ei päättää tehdä joululahjaksi jotain ihan itse? Jotain, jollaista ei ole aikaisemmin tehnyt, jonka osaamisesta ei ole aivan varma? Ja tietenkin lahja tulee kaikkein tärkeimmälle ihmiselle? Minä en keksinyt yhtäkään syytä, joten ompelus pääsi valmistusvaiheeseen.

Kun visio tulevasta vaatteesta oli valjennut, kohtasin kaksi isoa vaikeutta. Vaikeus 1. Mistä kaavat? Plarasin vanhoja käsityölehtiä ja huomasin, että miesten vaatteita on aivan onnettoman vähän. Lopulta 1990-luvun Suuri käsityölehti pelasti minut. Vaikeus 2. Mistä oikeanlainen kangas? Olin liikuttavan varma siitä, että kun vain omassa päässäni mietin, millaisesta kankaasta haluan lahjan tehdä, kangas odottaa minua kaupassa. Ihan näin ei käynyt - tai oikeastaan oikea kuosi löytyi, mutta sifonkiversiona... Ei, ei, ei. Lopulta ymmärsin poiketa verhokangaspuolella, ja jeiii! Ei ihan visionkaltainen mutta varsin läheltä liippaava ja lahjan saajalle sopiva kangas löytyi.

Kuvia. Te haluatte jo kuvia. Ja tiedon siitä, mitä edes ompelin. Tällaisen:

Pystykauluspaita miehelle

Koko 46/48

Malli: Suuri käsityölehti 3/1995, malli 12

Kangas: puuvillaa, ostin 2,5 metriä, se riitti hyvin mutta eipä jäljelle kymmeniä senttejä jäänyt.

Yläkuvan väri on normaalia hailakampi.

Jouduin vähän vakoilemaan, että sain paidasta oikean kokoisen. Eli tunnustan hiippailleeni miehen vaatekomerolla mittanauhan kanssa. Kannatti, paita on oikean kokoinen! Ehkä hivenen pitkä, mutta oikeastaan sekin näyttää tyyliin sopivalta.

Pari kertaa piti pähkäillä ja purkaa, mutta muuten työ sujui jopa mukavasti. Oli hauskaa tehdä jotain ihan uutta - vaikka se tarkoittikin myös sitä, että onnistuin tahmaamaan silitysraudan pohjan kiinnisilitettävän tukikankaan liimalla... Kangaskaupan myyjä väitti, että helposti sen erottaa, kummalla puolella liima on. Hmph. Niin minäkin luulin. Ja melkein joka kerta väärin. (Silitysraudan pohjan sai kyllä puhtaaksi sokeripalan avulla. Wanna-be-marttana hoidin asian iisisti.)

Tästä ompeluksesta voin pystypäin sanoa, että olen ylpeä. Olen tyytyväinen. Ja koska lahjan saajakin piti paidasta, julistan tämän onnistuneeksi ompelukseksi.

Oho, osaan ommella miesten pystykauluspaidan!