...tai ehkä otsikko on hieman liioiteltu. Mutta juuri tuolla nimellä nämä huopatossut löytyvät Eva-Marie Wilkenin kirjasta Lahjoja rakkaudella. Oma versioni on vähemmän siperialainen ja vähemmän talvisaapasmainen. Kotitossuttimet lähinnä, pienellä glamourvirityksellä.

Tossuttimien alla makoilee kirja, josta ohjeen nappasin. Ja kas kummaa, ohjeen huopamäärä olisi ollut hyvä, jos huovan leveys olisi ollut hieman enemmän kuin kangaskaupan kapoisessa huovassa... Mutta kannattiko sitä miettiä etukäteen? Ei tietenkään. Siksi siis alkuperäisohjetta lyhyemmät varret.

Wilken lupailee, että nämä hurauttaa ompelukoneella viidessä minuutissa, kun osat on valmiiksi leikattu. En sentään ottanut aikaa. Silti, osia on kolme per tossu, eli eipä oikeasti kauan mene. Vain pohjan ja päälliosan asettelu vaatii hivenen kärsivällisyyttä. Ja varrensuiden taittelu samanmittaisiksi. Symmetrian kaipuu, tuo hermojen repijä...

Nämä menivät lahjaksi ystävälle. Voisin tehdä itsellenikin tällaiset vaihtoehdot villasukille. Ja kokeilla vähän tuhdimpaakin huopaa, nämä siis sitä askartelukäyttöönkin sopivaa, joka ei ole kokonaan villaa.

Koska malli on muuten niin, öh, rento, piti luksusta lisätä edes satiininauhan ja helyn muodossa. Enemmänkin olisi tehnyt mieli helystellä, mutta lahjan saajan tuntien päätin pysyä hillitymmissä mittasuhteissa.