Taas se nähtiin. Haluan ohjeet, luen ohjeet tarkkaan, tarkastelen kuvia, hahmottelen, miten homma toimii. Sitten ryhdyn tekemään. Ja koska usein puuttuu jotain tai jokin juttu mallissa ei miellytä tai teen virheen jonka seurauksena pitää soveltaa... tekeleestä ei tule ihan sellaista kuin ohjeessa. Ei haittaa!

Tällä kertaa ostin Johanna Vireahon ja Sari Tammikarin Helmitaivas-kirjan. Samalla tilasin valmiin boksin, johon oli laitettu sinisiä ja ruskeita helmiä, korvakorukoukkuja, helmipiikkejä, siimaa yms. tarpeistoa. Omasta varastosta löytyi myös helmeilytarvikkeita.

En edes yrittänyt tehdä minkään ohjeen mukaan. Kunhan katsoin, mitä löytyy, ja siitäpä sitten soveltamaan.

Vihreät helmet ovat peräisin rikkoutuneesta kaulakorusta. Ruskeat helmet tilasin juuri, mutta nuo pienemmät kullanväriset ovat myös joskus palvelleet toisenlaisessa korussa, joka sekin hajosi. Mutta helmet talteen, tietenkin! Siniset helmet kuuluivat myös tilattuun pakettiin.

Tämä rannekoru syntyi sen pahemmin suunnittelematta pelkästä tekemisen tarpeesta ja ilosta. Tässä ei ole kierrätystavaraa lainkaan. Lukko ei ole kätevin mahdollinen rannekoruun, mutta kun muuta ei nyt ollut kotona, niin tällä mentiin... Onnistuin kyllä keplottelemaan lukon kiinni ihan itse. Käytännöllisintä ja helpointa olisi käyttää apuvoimaa sen kiinnittämisessä.

Korvakorut tein nopsaan, rannekorun helmien pujottelu vei enemmän aikaa. Mutta oi, miten kivaa se oli!