Kaikki alkoi väärästä muistikuvasta. Muistelin, että mallihan on tosi kiva. Ja ehkä se silloin onnistuikin paremmin. Tein sillä mallilla pari vuotta sitten äidilleni pipon joululahjaksi (ja hups, olen unohtanut laittaa kuvat tänne - korjataan asia). Halusin oman myssyni samasta langasta kuin kärsivällisyysmekkoni, ja vahvistin mohairia Novitan alpakkalangalla. Viitosen sukkapuikot heilumaan, ohjeeksi Smurffipipo (niinpä, olisiko pitänyt tajuta jotain...) Modasta 6/2009.

No onhan se. Ihan pipo.

Jostain syystä malli ei tunnu ollenkaan omalta, pönköttää kummallisesti päälaella ja minulle tulee homssuinen olo. Mikä on outoa, koska kaikki piponi ovat lököttäviä homssupipoja. Mutta tämä on jotenkin väärällä tavalla sellainen. Tai sitten kärsin pipomallimuutosvastarinnasta. Mikä ei muuta sitä tosiasiaa, ettei pipo juuri nyt ole kovin tiuhassa käytössä.

Värikään ei toistu ihan oikein, kuvien laatu on mitä sattuu, mutta oh well...

Äitsyn pipo on aikanaan kuvattu mitä esteettisimmin, pään virkaa toimittaa ilmeisesti mytätty neuletakki! Taustahässäkästä en edes yritä sanoa mitään nokkelaa.

Puolipatenttiahan se neulepinta, ja äidin pipossa lankana kahta eri violettia Novita Rose Mohairia.

Tulipa tehtyä. Katsotaan, totuttelenko tähän vai annanko omani sellaiselle päälle, jolle tämä sopii paremmin.