Villasukat - mikä ihana tapa yhdistää luksus ja arki. Joka on joutunut sietämään palelevia jalkoja villasukkien puutteessa, tietää, miten suurta iloa ja onnea villasukat voivat jääkalikkavarpaille tuoda. Lisäksi villasukkia ei voi olla liikaa. Siksi lähipiirin tuore maisteri sai kuohuviinin lisäksi lahjaksi villikset.

Malli on vanha tuttu, itselläni on tällaiset vihreät.

Malli: Hepsiltä, Ritvan sukat

Lanka: Seitsemän veljestä, alle kerä

Puikot: 3

Väri on violetti, vaikka kuva kääntääkin ruskeamman suuntaan. Tai punaisemman.

Jospa arki kulkisi kevyesti näissä sukissa. Ja jospa nämä osaltaan toisivat lämpöä elämään. Onnea vielä, E!

Koska mamselli hankki uuden puhelimen ja on nyt suorastaan teknologian huippuvuorten kielekkeillä horjumassa, täytyi talon uudelle tekniikavempeleelle keksiä nimi ja ommella suojapaikka. Jean-Jacques, Ipponien sukua oleva elämänhelpottaja ja armoitettu niskanjumittaja, asettui ihan sopuisasti alakouluhengessä tehtyyn suojapussukkaansa.

Kankaat löytyivät omista varastoisa, samoin kirjontalangat. Tarkoituksena oli tehdä jotain kotikutoisen näköistä, ja sitä lopputulos todella on... Ja ei, ompeleita ei ole teetetty viisivuotiaalla. Aikaa koko prosessiin meni noin 1,5 x Rentin soundtrack. Pelkkä ompelu olisi käynyt erittäin sutjakasti, mutta nuo huikeaa taituruutta osoittavat koristeompeleet vaativat jokusen tovin.

Pussukka täyttää tarkoituksensa: se suojelee puhelinta ja jollain hellyttävällä tavalla ilahduttaa puhelimen omistajaa. Joka kyllä jo miettii uutta pussukkaa.

Kun on oikein kiltti, voi saada lankaa joululahjaksi. Minä sain. Viisas joulupukki, kun tiesi, mistä ilahdun! Yhdestä paketista löytyi viisi kerää lankaa, ja jouluisina vapaapäivinä langat piti saada mahdollisimman nopeasti puikoille. Ensimmäisenä tartuin kahteen Novitan Puro-kerään. Ensin vanha tuttu Mariomyssy Jatan ohjeilla. Taitaa olla neljäs Marioni.

Mariomyssy

Ohje Jatalta

Lanka: Novita Puro, sävy takkatuli, menekki vähän yli kerän, ehkä 60 g

Puikot: 5

Ensimmäisen Puron langanvahvuus vaihteli melkoisen paljon, mutta ihan kelpo myssy siitä syntyi. Vähän pienempi kuin aikaisemmat tuotokseni, olen tehnyt aikaisemmat hivenen paksummasta langasta. Mutta jos menneisyys toistaa itseään, myssy lörpähtää vielä käytössä.

Myssyn jälkeen jäljellä oli siis miltei kokonainen kerä Puroa. Lapaset puikoille, malli omasta päästä! Noo, ihan strömsöläisittäin ei sujunut, mutta ehkä jotain sinnepäin. Lanka melkein riitti kahteen lapaseen:

Onneksi kaapissa oli lankaa ennestäänkin, joten viimeiset sentit syntyivät Novita Huopasen avulla.

Puropalmikkolapaset Purosta, menekki vähän alle kerä - jos en olisi joutunut avittamaan myssyä toisesta kerästä, yksi olisi riittänyt lapaspariin. Puikot 5, silmukoita 32, peukalot tein virkkaamalla koukulla 2. Puron vyöteessä huomautetaan, että joka kerä on erilainen, ja niin totta tosiaan on. Ja niinpä lapasistakin tuli hyvin erilaiset, mutta se sopii minulle vallan mainiosti. Saatoin ehkä itsekin vaikuttaa erilaisuuteen - ai miten niin kannattaisi katsoa, milloin lopetti ekassa lapasessa palmikonkierrot...

Viidestä kerästä kaksi on neulottu, yksi on tekemisissä virkkuukoukun kanssa, kaksi odottaa oikeaa suunnitelmaa. Ennustan tälle talvelle lämpimiä käsiä ja jalkoja.

Hyvää alkanutta vuotta 2012!

Tämä mamselli heräsi joulun tuloon kutakuinkin joulukuun alussa ja päätti nopeasti, että joulustressi minimiin. Niin ihanaa kuin lahjojen tekeminen onkin, mamselli päätti, että tänä vuonna kukaan ei saa itse tehtyä lahjaa mamsellilta. Ei edes itse tehtyä korttia. Ja kuinka kävi? Maailma ei kaatunut, kello lakannut raksuttamasta, kukaan ei tämän vuoksi terveyttään menettänyt. Voi olla että vuonna 2012 mamselli laittaa taas joululahjatehtaan pystyyn - mutta olipas terveellistä havaita, että sellaisen voi jättää väliinkin, jos se paremmalta tuntuu.

Latvialaisesta kirjakaupasta hankittu lanka on jatkanut muotoutumistaan asusteiksi. Lapasia on hyvä ihmisellä olla, vihreitäkin.

Menekistä ei grammamäärää tiedossa (haaveilen yhä kauniista ja käytännöllisestä keittiövaa'asta, joka olisi juuri sopiva tähän kotiin), puikot numeroa viisi. Varsi 1o, 1n -joustetta, muu osa helmineuletta - paitsi peukalo, jonka näköjään taas tein virkkaamalla. Sulautuu hyvin helmineuleen joukkoon! Karkeahkoa lankaahan tuo on, mutta katsotaan, haittaako käytössä.

JK. Joka vanhoja muistaa - sille on tiedossa tarkennettuja pallohameohjeita tämän vanhan postauksen kommenteissa. Toivottavasti sanallinen ohjeistus aukeaa!

Kaikki alkoi väärästä muistikuvasta. Muistelin, että mallihan on tosi kiva. Ja ehkä se silloin onnistuikin paremmin. Tein sillä mallilla pari vuotta sitten äidilleni pipon joululahjaksi (ja hups, olen unohtanut laittaa kuvat tänne - korjataan asia). Halusin oman myssyni samasta langasta kuin kärsivällisyysmekkoni, ja vahvistin mohairia Novitan alpakkalangalla. Viitosen sukkapuikot heilumaan, ohjeeksi Smurffipipo (niinpä, olisiko pitänyt tajuta jotain...) Modasta 6/2009.

No onhan se. Ihan pipo.

Jostain syystä malli ei tunnu ollenkaan omalta, pönköttää kummallisesti päälaella ja minulle tulee homssuinen olo. Mikä on outoa, koska kaikki piponi ovat lököttäviä homssupipoja. Mutta tämä on jotenkin väärällä tavalla sellainen. Tai sitten kärsin pipomallimuutosvastarinnasta. Mikä ei muuta sitä tosiasiaa, ettei pipo juuri nyt ole kovin tiuhassa käytössä.

Värikään ei toistu ihan oikein, kuvien laatu on mitä sattuu, mutta oh well...

Äitsyn pipo on aikanaan kuvattu mitä esteettisimmin, pään virkaa toimittaa ilmeisesti mytätty neuletakki! Taustahässäkästä en edes yritä sanoa mitään nokkelaa.

Puolipatenttiahan se neulepinta, ja äidin pipossa lankana kahta eri violettia Novita Rose Mohairia.

Tulipa tehtyä. Katsotaan, totuttelenko tähän vai annanko omani sellaiselle päälle, jolle tämä sopii paremmin.