Keväänvihreä mohairlanka + äkillinen tarve tehdä jotain pientähelppoanopeaa = myssy. Tai myssa. Väsynytilmeisiä kuvia, mutta eiköhän päähineen ulkomuoto käy selviöksi. On muuten hämmästyttävää, miten saan kaulani näyttämään noin paksulta tuossa yhdessä otoksessa. Taito se on sekin...

Myssa

Malli: Oma

Lanka: Novita Rose mohair, vajaa kerä

Koukku: 5

Suuressa yksinkertaisuudessaan myssa syntyi aloittamalla päälaelta. Ensin kiinteitä silmukoita, sitten väliin pylväsraitaa, sitten taas ks-rivistöä. Välillä silmukoiden lisäämistä, välillä koon samana pitämistä. Päähän sovittelua ja lopulta päätös, että nyt se on valmis. (Niin, ja tästähän piti tulla ihan päänmyötäinen kuuppa, mutta toisin kävi, lörppäpipo veti enemmän puoleensa...)

Myssa valmistui ennen juhannusta, jolloin oli vielä kylmä. Eli on tätä jo käytettykin, pääni oli varsin kiitollinen myssasta, kun pyöräilin noin kymmenasteisessa säässä tihkusateessa. Nyt, näillä helteillä, myssa lepää kaikessa rauhassa ylähyllyllä. Se tietää, että jossain vaiheessa helteet loppuvat ja mamsellin päätä paleltaa taas.

Mamselli sovelsi jo es esmu taa veerta* -ajattelua ja hankki itselleen uuden työvälineen. Macin. Ja kuten tapana on ollut, mamselli antoi tällekin läppärille nimen. Ludvig sai alusta alkaen paljon ihailua osakseen, ja kanssakäyminen sen kanssa on ollut helppoa & hauskaa. Mamselli suojelunhalu aiheutti sen, että Ludvigille piti mahdollisimman pian ommella suojapussi - siis makuupussi. Tarvikkeina puuvillakangasta päälliseen ja vuoreen, kaksi vetoketjua ja ompelulankaa. Koristehärpäkkeeseen lisäksi nappi ja pala satiininauhaa. Makuupussin koko on noin 37x28 cm.

Ja siellä Ludvig köllöttelee lokoisasti! Tai... Kyllä kone pussiinsa mahtuu, mutta yhtään liikaa siellä ei ole tilaa. Kas kun sattui pieni mittavirhe: juu-u, vetoketjun pituus voi olla 35cm, mutta sehän ei aukea aivan koko matkaltaan...

Pari senttiä lisää leveyttä, ja jopa olisi helpompaa laittaa Ludvig kantokassiinsa.

Kuka muistaa/tunnistaa ekana, missä muualla pussin kangasta on käytetty? ;)

Päälle tein sivutaskun, johon mahtuu johto. Vetoketju siinäkin, ettei piuha katoa jonnekin laukun pohjalle. (Sivutaskukuvassa alla olevan pöytäliinan värit toistuvat oikein. Hmm, kameralla on oma tahto värien suhteen, huomaa mamselli.)

Koska miltei kokomusta pussukka näytti vähän liian ankaralta, kukkakuosistaan huolimatta, piti sen koristeeksi tehdä ruusukehärpäke. Tuo systeemi on hakaneulalla kiinni, eli sen saa napattua vaikka mamsellin paidanrintamukseen, jos semmoinen tarve iskee.

* Jo es esmu taa veerta = Koska olen sen arvoinen (Aivan, se L'Orealin mainoslause.)

Viime syksynä tuli tarve saada keltaista. Seinillä sitä oli jo (eli keltatarve alkoi syksyä aiemmin), sitten komeankeltainen Isoveli alkoi huudella lankalaarista. Siispä kaupasta kotiin ja puikoille. Aluksi (yllättäen...) työ eteni joutuisasti, viimeistelyvaiheessa alkoi tökkiä. Varsinkin, kun en saanut hihansuita sellaisiksi kuin olisin halunnut. Vähän kaappimarinointia, ja kas: eihän niille hihansuille mitään tarvi tehdä, nehän kelpaavat tuollaisenaan!

Leijonankeltainen toppi/slipoveri

Malli: Moda 3/2007, malli 19 (jätin pois helmapitsin ja kädenteiden viimeistelyt)

Lanka: Novita Isoveli, ehkä vähän yli kaksi kerää?

Puikot: 5, muistaakseni...

Sinikka poseeraa varsin luontevasti kesäauringossa. Villatoppi ei näytä häntä hiostavan, vaikka kuvaaja pyytää kääntyilemäänkin:

Lopputulos: Mamselli on ihan tyytyväinen. Syksyllä ja talvellahan sen näkee, tuleekö tätä käytettyä - villalangan ansiosta lienee mukavinta laittaa tämän alle jotain, eli lämmin tämä keltainen vaatekappale tulee olemaan. Mutta ainakin nyt harmittaa, että Sinikan päällä toppi näyttää paljon paremmalta kuin oman vartaloni lämmikkeenä. Miksi Sinikka näyttää keltatopissa kurvikkaalta, kun minä puolestani muutun tasapaksuksi möhköksi?

Keltaprojektista jäi siis lankaa. Lankalaatikosta löytyi kaksi vajaata Isoveli-kerää (toinen lienee päätynyt pipoksi, liian pieneksi sellaiseksi - saatatte saada kuvan joskus). Tarvittiin kesäkuinen ilta, tarve tehdä jotain ihan itse ja ohjekirja, jota ei ollut vielä testattu.

Huithapelin pitsihuivi

Malli: Hetaleita poropeukalolle -kirjasta (malli nro 13)

Lanka: Novita Isoveli, vähän yli kerän verran (150g?)

Koukku: 5

Hetaleita poropeukaloille sattui vahingossa silmiin Suomalaisessa kirjakaupassa. Kirja lupaa yli 30 helppoa ja näyttävää neulemallia - selaamisen perusteella pitää paikkansa, varsinkin helppouden osalta. Kuvat tietenkin saisivat olla parempia, mutta harvoinpa lehdissä tai kirjoissa on yhtä enempää kuvia per tekele... (Siksi pidän käsityöblogeista, niiden pitäjät kuvaavat töitään monesta kulmasta, jolloin on helpompaa hahmottaa kokonaiskuva kyseisestä vaatteesta.)

Virkkaamani pitsihuivi on hauska: sen muoto ei ole täysin hallittavissa, ja muutoinkin se on sopivan rouhea. Ei ehkä kesän ykköshuiveja villaisuutensa vuoksi (toivottavasti!!!), mutta varmasti pääsee käyttöön viimeistään syksyllä. Huivin saa juuri sopivasti kiedottua kahdesti kaulan ympärille ja vielä solmuun. Helppo ja nopea huivimalli, näitä tekisi mieluusti toisenkin - paksummasta langasta, jolloin tuhti malli pääsisi oikeuksiinsa.

Ajatushan on tärkeämpi kuin ajoitus, eikös? Armas veljeni ikääntyi tammikuussa, mutta lahjaksi aiottu huppari suostui valmistumaan vasta kesäkuun alussa. Parempi myöhään, sanon minä.

Ompeleminen on kivaa, nopeaakin, mutta kaavojen piirtämiseen ja kankaan leikkaamiseen kuluu ihan tuhottomasti aikaa. Kannattaisi varmaan siirtyä sarjatuotantoon, tehdä yhtä kokoa yhtä vaatekappaletta kyllästymiseen saakka, niin pääsisi enemmän ompelemisen riemuun.

Yhtä kaikki olen tyytyväinen - ja niin käsittääkseni velikin. Posti (eiku... Itella) kuljetti paketin yllättävän nopeasti oikealle omistajalleen. Sitä ennen mamselli hoiti kuvaussession kotonaan. Kiitos vielä kerran herra mallille!

Kangas on Eurokankaasta ostettua trikoota. Kaavat otin Joka tyypin kaavakirjasta, joka jälleen kerran opasti ja neuvoi kaikki työvaiheet moitteettomasti. Ainoa moite tulee siitä, että kirja kehotti ostamaan 60 cm pitkän avovetoketjun - ja niin tietenkin tein. Mutta kuten kuvasta näkyy, vetskari on inasen liian lyhyt. 65 tai 70 cm olisi ollut parempi. Ja huppuun tuleva naru olisi myös voinut olla pidempi kuin kirjan neuvoma 90 cm. Ensi kerralla olen viisaampi.

Resorit tein samasta trikoosta kuin hupparinkin, vaikka musta resori olisi voinut olla vinkeän näköinen.Nyt takana resorissa on sauma - olisihan sen voinut poiskin jättää, mutta tulipa nyt edes jotain poikkinaista muuten niin tasaiseen selkämykseen.

Mamselli onnittelee veljeään vielä kerran. Ja ehkäpä olisi syytä tarttua jo ensi vuoden lahja-ajatuksiin, ettei tarvitse taas myöhästellä kuukausitolkulla!

Edit: Ja niin, ihan oman suhteellisuudentajun (ajantajun?) virkistämiseksi: Hupparin kaavojen piirtämiseen, kankaiden leikkaamiseen ja vaatteen ompelemiseen menee aikaa yhteensä näiden levyjen kuuntelemisen verran: Carole King: Tapestry, Alanis Morrissette: Jagged Little Pill, Apulanta: Kiila, Scissor Sisters: Scissor Sisters.

Muistutus! Lupauduin jo aikapäiviä sitten kierrättämään hyvää. Joten nyt: viimeinen muistutus, kuulutus, tökkäisy. Autatko minua kierrättämään hyvää - ja laitatko itsekin kiertämään?!

Muuta mamsellille kuuluvaa: Yksi mekko valmistui. Eikä tietenkään ongelmitta... Mutta siitä lisää myöhemmin, kuvamateriaalin kera tietenkin. Edessä myös vaatekaapin raivaus, lue: kirpputorikeikka (ja paljon "ai mulla oli tällainenkin hame/paita/muu, mikä" -huudahduksia). Ja saattaapa olla, että mamselli malttaa laittaa nukkekotinsa myyntiin. Stay tuned, jos semmoinen kiinnostaa.