Tänä keväänä ei oikein ole voinut puhua käsitöistä. Käsillä on tehty, mutta jotain ihan muuta kuin villasukkia tai mekkoja. Jokunen neliömetri seinäpinta-alaa on riisuttu tapeteista ja maalattu uudelleen. On ilo katsella joka päivä itse kaunistettuja seiniä!

Viime viikolla sovittelin eräässä tamperelaisputiikissa kaikenlaisia päähässäköitä kutreilleni. Siitähän se ajatus sitten lähti... Tänään näpersin hiussomisteen ihan itse.

En miellä itseäni rusetti-intoilijaksi, mutta rusetti tuo nyt on. Osittain siitä syystä, että kelvollisen kangaskukan tekeminen oli liian suuri haaste tälle illalle. Aikaa meni korkeintaan puoli tuntia - tosin tämä on veikkaus. Enkä jaksanut edes nostaa ompelukonetta esiin.

Onhan se söpö. Onko se minun näköiseni, osaanko käyttää? Ryhdyn selvittämään, onko minusta rusettitytöksi. Edes osa-aikaiseksi.

Ei mutta mitäs mamselli onkaan saanut valmiiksi viime aikoina? Kyllä, kolmannet sukat kuukauden aikana! Muuan hurmaava ja karismaattinen nainen täytti 50 vuotta, minkä kunniaksi liitin kimppalahjapakettiin nämä sukat.

Malli: Kuuran kosketus, Ulla 01/04

Puikot: 3

Langan tarkempi merkki on arvailujen varassa. Olin aikeissa suunnata lankakauppaan, kun kotivarastoista löytyi liki iskemätön kerä lemmikinsinistä lankaa. Hivenen sitä oli johonkin käytetty, koska vyöte oli poissa. Arvelen, että lanka on Novitan Nallea, mutta vannomaan en mene. Sopivan sukkaiselta se kuitenkin tuntui, joten puikoille pääsi.

Kaunis malli - teki mieli jatkaa sitä vielä teräosaankin...

Toivottavasti nämä auttavat osaltaan jalkoja pysymään lämpiminä. Ja lahjapöytää katsellessani huomasin, että olipa pari muutakin ajatellut sankarittaren jalkoja - ihanaa! Voiko villasukkia olla liikaa? Minusta ei.

Villasukkakausi jatkuu: puikoilla alkuvuoden neljännet sukat. Tällä kertaa itselle.

Veljeni täytti pyöreät 30 vuotta. Muistuttaakseni, että elämää on senkin syntymäpäivän jälkeen, halusin antaa jotain värikästä ja lämmittävää. Arvasitteko jo? Kyllä, villasukat. Lahjan saaja ei värejä säiky, joten miksipä olisin kieltäytynyt kaikista sateenkaaren väreistä? Ohjeinspiraatiota hain jälleen kerran Ullasta, ja sieltäpä poimin puikoille Herrasmiehen harmaat - vaikka näissä sukissa ei harmaudesta ole tietoakaan.

Lanka: Novita 7 veljestä, alle kerä

Puikot: 3

Kantapään ja kärkikavennukset tein hitusen eri tavalla kuin ohjeissa - eli seurasin vyötteen ohjeita. Kuten aina. Osaan sen mukaisen kantapään jo ulkoa (jeee!), olisikohan aika kokeilla jotain muutakin? Lopetin mallineuleen kärkikavennuksien alettua. Mallineule on mainio: älyttömän helppo mutta silti jälki on mielenkiintoista.

Onnea yhä ja edelleen, T!

Sattuipa sellainen päivä, että oli asiaa kangaskauppaan. Piti ostaa satiininauhaa. Kassalla oli jonoa, joten sattuipa, että menin katselemaan kangasvalikoimaa. Jos vaikka löytyisi kiva, ohut villakangas, että voisi ommella talvimekon. Kas, katse osui vaaleansiniseen, valkopilkulliseen puuvillapopliiniin. Ennen kuin huomasinkaan, sanoin jo myyjälle, että metri tätä, kiitos. Menin kassalle, pyysin vielä neljä metriä vinonauhaa ja lähdin kotiin. Ilman satiininauhaa, ilman villakangasta.

Kotona ihmettelin tovin kangasvalintaani, mutta päätin ryhtyä ompelutöihin saman tien. Spotify auki ja Jo Stancen levy soimaan. Kun levy oli kuultu kolmesti, sovitin valmista mekkoa ylleni. Tai melkein valmista - vinonauhaa olisi saanut olla metrin verran enemmän. Korjasin asian seuraavana päivänä ja hain kolme metriä valkoista satiininauhaa nyöritystä varten. Liian lyhyttä nyöritysnarua ei nyt vain kannata käyttää, keksin sille vinonauhaparimetriselle muuta käyttöä myöhemmin.

(Torsokätisyysefekti on vahinko, ja aika pelottavan näköinen...)

Malli on oma samaan tapaan kuin kateusmekossakin. Kangasta meni metri, vinonauhaa kaksi, satiininauhaa kolme. Hermot eivät menneet lainkaan. En tajunnut laittaa vinonauhaa helmaan, mutta ehkä mekon kolmannessa versiossa...?

Koska kuvat piti saada hetihetiheti, joiduin kikkailemaan peilin, kameran ja valaistuksen kanssa - siksi kuvien laatu hieman vaihtelee. Mutta idea selvinnee.

Mittari tiedottaa, että pakkasta on liki 16 astetta. Minä ripustin mekon henkarille ja laitoin kaappiin. Keväämmällä kohdataan!

Villasukat - mikä ihana tapa yhdistää luksus ja arki. Joka on joutunut sietämään palelevia jalkoja villasukkien puutteessa, tietää, miten suurta iloa ja onnea villasukat voivat jääkalikkavarpaille tuoda. Lisäksi villasukkia ei voi olla liikaa. Siksi lähipiirin tuore maisteri sai kuohuviinin lisäksi lahjaksi villikset.

Malli on vanha tuttu, itselläni on tällaiset vihreät.

Malli: Hepsiltä, Ritvan sukat

Lanka: Seitsemän veljestä, alle kerä

Puikot: 3

Väri on violetti, vaikka kuva kääntääkin ruskeamman suuntaan. Tai punaisemman.

Jospa arki kulkisi kevyesti näissä sukissa. Ja jospa nämä osaltaan toisivat lämpöä elämään. Onnea vielä, E!