Päätin hyvissä ajoin, että lauantaina minulla ja ompelukoneella on treffit. Emme sopineet aikaa sen tarkemmin, nähdään kun siltä tuntuu. Olemme jo sen verran tuttuja, ettei kauheasti tarvitse jännittää. Meillä sujuu ihan mukavasti - ja vaikkei aina sujukaan, olemme saaneet asiat setvittyä.

Meillä on ompelukoneen kanssa sopimus, että minä hoidan tarjoilut. Tällä kertaa otin mukaan mustaa värivirheellistä trikoota, jonka ostamisesta ei ole muistikuvaa. Tampereelta sen on varmasti hankittu, mutta miksi?

Valmistauduin kohtaamiseen piirtämällä kaavat. Apunani oli Joka tyypin kaavakirja 2, jonka pystykaulusmekkoa olin jo silmäillyt toiveikkaana. Mutta voisiko joku kertoa, miksi oikean koon valmistaminen on niin vaikeaa? Mittasin itseni ja jäljensin oikean koon. Mutta kas, kun sovittamisen aika tuli, mekko oli auttamatta liian iso.

Siispä kaventamaan. Perinteiseen tapaan summamutikassa, mittaaminen ei tuossa vaiheessa innosta kun muutenkin ärsyttää, että taas liian iso mekko. Ompis ei mittavirheistä hätkähtänyt, vaan surrutti haluamaani tikkiä aina kun pyysin. Samalla kuuntelimme minun pyynnöstäni Oasista. Tajusin vasta nyt, että kaihoamani (What's the Story) Morning Glory -levy on tietenkin Spotifyssa. Ompsalla ei ollut mitään levyvalintaa vastaan, mikä helpotti kanssakäymistämme kummasti.

Reilun kolmen tunnin kuluttua treffit päättyivät. Ompsa meni takaisin pahviyksiöönsä ja minä jäin ihailemaan deittien lopputuloksia.

Sotilaallisesta ilmeestäni huolimatta pidän mekosta, se tuntui heti omalta yllä. Raidoitus ei siis periaatteessa kuulu asiaan, kangas on väriviallista, mutta aika kivalla tavalla.

Huoneen lattia ei ole vino, mutta kamera oli vinossa (ja minäkin näemmä mutkalla)...

Helman kanssa meinasi tulla kriisi - se ei oikein asettunut. Niinpä ompelin kuminauhakujan ja rypytin sillä tavoin helman. Olisihan se näyttävämpi, jos helma olisi ollut leveämpi. Mutta kelpaa noinkin.

Kuvittelin, että kaulus olisi valuvampi. Käyttämäni trikoo kun on melko paksua ja painavaa. Ei kaulus jäykkäselkäpalkintoa saa, mutta rennon ryhdikäs se on. Me likes.

Koko trikoopala ei mennyt mekkoseen, joten treffien loppuhuipennukseksi ompis ehdotti rinkulahuivia. Mikäs siinä - kyllähän yhden suoran sauman aina jaksaa. Mekon kanssa huivista sai pienen bolerontapaisen:

Todennäköisempää käytöä edustaa tämä:

Ja jos Viikatemies tarvii huppua, tämä huivi taipuu siihenkin:

(Hmm, olisi ehkä ollut syytä säätää viimeisen kuvan valotuksia ynnä muita - mutta you'll  get the point.)

Treffaillaan taas, ompis!